”Ensikosketus…

Viimeistä paria kilometriä hiljaista hiekkatietä körötellessä ihailen aitoa Karvialaista maalaismaisemaa, pian huomaan jo hevosaidat ja kaarran tallin tilavalle parkkipaikalle.

Olen varannut hopoti sivuston kautta ratsastustunnin Rajakallion Ratsutilalle. Teen ensimmäisenä silmäyksen ympärilleni sievään ympäristöön, kävelen söpön pikku tallin pihaan. Huomaan seinässä kyltin SRL:n jäsentalli.
Minua tervehditään jo kaukaa iloisesti, tuntuu kuin olisimme vanhoja tuttuja. Koirakin haukahtaa häkistään tervehdyksen.

Omistaja Jenni esittelee hevoset, jotka käyskentelevät isoissa pihattotarhoissaan. Nauramme poneille, jotka kisailevat keskenään. Saan Urskin varustettavaksi, iso suomenhevostamma nauttii harjauksesta nuokkuen valjastuspuomin ääressä. Usko katselee uteliaana vieressä seisovaa Violaa, joka on saapunut omistajansa kanssa tunnille läheiseltä tallilta. Ratsastajien iloinen puhe siivittää tunnille valmistautumista. Kissa tasapainoilee puomilla ja sitä on aivan pakko pysähtyä rapsuttamaan.

Kenttä näyttää isolta tai sitten se tuntuu siltä kun ryhmäkoko on niin pieni.
Vaikka Urski on minulle uusi tuttavuus, pätevän opettajan ohjeiden avulla meillä sujuu oikein hyvin. Yllätyn miten niin iso hevonen voi olla niin kevyt ratsastaa, taisin heti löytää uuden lempihevoseni.
Tunnin jälkeen palkitsen ratsuni isolla palalla leipää.

Ensi viikolla on rentouttava maastoratsastus, kertoo yksi ratsastajista osoittaen pihasta lähtevää metsätietä. Sieltä kuulemma löytyy monipuoliset reitit hiekkamonttujen, lampien, tukkien ja metsäpolkujen kera. Yleinen keskustelu siirtyy tuleviin tapahtumiin, tulossa on ratsastusleirit aikuisille ja lapsille, valmennuksia, pikkukisoja ja paljon muuta.

Huomaan leikkipaikan vieressä liikettä ja poikkean tekemään tuttavuutta pörröisten pupujen kanssa.

Kävellessäni parkkipaikalle varaan jo puhelimellani hopotista seuraavalle viikolle sen maaston, lähtisiköhän ystävät mukaani jos varaisin meille oman tunnin…?”

”Automme kaartaa aamulla Tervatuvan pihaan, tätä on odotettu innolla jo monta viikkoa, kesän kohokohta ratsastusleiri on alkamassa. Viimeinen pari kilometriä tuntui pisimmältä, kun köröttelimme hiljaista hiekkatietä perille.

Iso hulppea mökki tönöttää kangasmetsän keskellä ja odottaa majoittujia. Talvella kaveri oli kuulemma majoittunut tallin pihassa olevaan taloon, mutta sinne ei kuulemma mahdu kun meidän leirillä on niin monta.

Ensimmäisenä pitää kantaa painavat kapsäkit sisälle. Tavaraa on paljon koska kaikkeen pitää varautua. Tallivaatteet, vaihtovaatteet, petivaatteet, uimapuku ja pyyhe, kumpparit, sadevaatteet, kypärä. Voi ei kypärä jäi kotiin eteiseen!!!! no onneksi tallilta voi lainata, joten ei hätää.

Jännittää mennä sisälle, ketä kaikkia muita leirille on saapunut?

Jenni moikkaa iloisena keittiöstä ja halaamaan tulee vanha leirituttu, turhaan jännitti.

Kaikki odottaa jo kärsimättömänä ensimmäistä ratsastustuntia ja millä hevosella sinne pääsee.

Otamme mehua ja keksit, esittelykierroksen jälkeen ope jakaa vihdoin hepat ja päästään lähtemään tallille.

Hevosten hoito sujuu jo vanhasta tottumuksesta. Pari uutta tyyppiä on vähän hukassa, Sonja huikkaa heti tulevansa auttamaan. Leiriavustajat on hakemassa toisten kanssa poneja tarhasta.

Talutan urskia kentälle, ihana nähdä sitä pitkästä aikaa. Kenttä näyttää isommalta kuin mitä muistin, tai sitten se tuntuu siltä koska tunneilla on niin pienet ryhmät että tilaa jää enemmän.

Urski on aivan ihana ratsastaa ja kysyn onko sitä koulutettu eteenpäin? Sonja ope naurahtaa että taitaa olla niin päin, että olet itse edistynyt ja ratsastus tuntuu helpommalta isommallakin hepalla. Tunnin lopuksi sonja huikkaa että haluaako joku mennä kahlaamaan? JOOOOO! kuuluu yhdestä suusta. Vili alkaa kuopia vettä ja roiskii sitä kaikkien päälle, on niin kuuma että se tuntuu kivalta. Huomenna kuulemma hypätään pieniä esteitä.

Ruokin ystäväni kanssa puput ja jäämme seuraamaan toisen ryhmän ratsastusta, tallin Esteri kissa tunkee syliin.

Tulipa tallilla nälkä! Jenni huikkaa onneksi heti syömään kun pääsen mökille.

Taidan jo tietää mitä tulee seuraavaksi, mutta en puhu mitään, ettei uusille leiriläisille paljastu mikä meitä odottaa…

Iltapäivällä on kuuma, aurinko porottaa valjastuspuomille, jossa harjaan ratsuani Möhköä maastoa varten. Viime kesänä ei vielä ollut tätä heppaa, mutta taidan olla jo ihastunut siihen.

Möhkö tallustaa rauhallisesti vanhan tiheän kuusimetsän keskellä mutkittelevaa polkua pitkin. Tuuhea oksisto suojaa auringolta ja metsässä tuntuu ihanan viileältä. Vaivun hetkeksi omiin ajatuksiini, kunnes havahdun siihen että Jenni huikkaa kärjestä ravia! Muhkeasta olemuksesta huolimatta Möhkö liikkuu ketterästi, ylitämme rauhallisesti matalan ojan, pienen tukin yli hyppy on ehkä vähän kömpelö, hiekkamontuilla ylämäkeen saadaan pätkä laukkaa. Usko innostuu mäessä ja hypähtää, sen ratsastaja kiljahtaa. Mitään ei kuitenkaan sattunut ja kaikki nauraa yhdessä uskon tyypillisille kujeille.

Päivän päätteeksi viedään hevoset laitumelle, jokainen taluttaa oman hoitohevosensa. Toivoin Masun, koska se on erittäin kaunis ja voitti viime vuonnakin kauneuskilpailun.

Illalla saunan ja uinnin jälkeen olo on väsynyt päivän aktiviteettien jälkeen. Ihana päästä omalle patjalle lepäämään. Tuli syötyäkin reilusti kun ruoka maistui niin hyvältä. Taisi mennä vielä levy suklaata, jonka ostin leirikioskista niillä kolikoilla, jotka mummi antoi mukaani.

Uni painaa silmiä, hyvä alkaa heti nukkumaan, että jaksaa huomenna ratsastaa yhtä paljon! Ennen nukahtamista vielä kuulen alakerrasta kuinka siellä jo suunnitellaan että jonain päivänä voisi ajaa shettiksillä, pidetään kauneuskilpailu, keskiviikkona leikkitunti tai ilman satulaa, vikana päivänä leirikisat…”